Haikea mieli

Se taisi nyt sitten olla siinä. Puhuttiin eilen Jonen kanssa vakavasti, ja päädyttiin siihen, että on ehkä aika lopettaa meidän suhde - ja suurin syy oli (kenties hieman outo?), että ollaan oltu yhdessä niin pitkään. Vaikka osittain musta tuntuu siltä, että tehtiin oikein, on päällimmäinen tunne lähinnä ikävä ja paniikki. Ennen nukkumaanmenoa teki mieli soittaa sille ihan tottumuksesta, ja tämänpäiväisen ajotunnin jälkeen olin automaattisesti lähettämässä Jonelle viestiä siitä, kuinka hyvin meni ja auto sammui vain kerran. Pysytään toivottavasti kavereina, ja sen eteen aion tehdä töitä ja toivon todella, ettei menetetä toisiamme näin pitkän ajan jälkeen.

On tietysti rankkaa ja olen koko ajan aika surullinen - olihan Jone mun ensimmäinen poikaystävä, ja välitän siitä niinkuin omasta perheenjäsenestä.

Mutta nyt iloisempiin asioihin, eli tänään päätin että mun on pakko saada pyörä! Menin pikkuveljen pyörällä tänään kouluun ja se oli ihan mukavaa! Ainut huono puoli oli, että matka sisältää todella paljon ylämäkiä, ja koululle päästäessä olin lievästi sanottuna hikinen :-D Mitään urheilu/maastopyörää en kyllä haluaisi, vaan city-versio olisi enemmän mun makuun. Löysin jopa yhden, joka oli tarjouksessa ja sopisi hintansakin puolesta mulle mukavasti. Mitään 600 euroa en pyörästä raaskisi maksaa...



Haluaisin siis kermanvärisen tai valkoisen pyörän, jossa täytyisi olla - tai pitäisi hankkia - kori laukkua varten. Hihnat pinnojen välissä ei ole niinkään mun juttu! Tuon keskimmäisen hinta on heinäkuun loppuun asti 359 euroa, ja se on muutenkin kivan näköinen... Tuollaisella kelpaisi kyllä ajella kouluun ja takaisin!