Koska kaikki tuntui menevän päin sitä itseään, päätin tehdä oikean elämäntapamuutoksen. Olen viimeiset pari kuukautta elänyt mun työhön nähden kovin leveää elämää, kirjallisesti. Tulokset näkyvät vaa'an lisäksi mun ulkomuodossa, ja jotenkin tuntuu että on ihan täynnä kaikkea ällöttävää. Joten, laihdutuskuurin lisäksi yritän "puhdistua" ilman paastoa, saada itseluottamukseni takaisin ja alkaa voida paremmin.
Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus on sitä kun rakastaa ensin itseään ja sitten muita - tai jotain sinne päin. Sen sijaan että vajoaisin täydelliseen masennukseen aion nauttia terveellisestä elämästä. Sipsilakko vuoden loppuun asti (se on suurin paheeni), karkin - ja kaiken muun turhan - syönti mahdollisimman vähälle, ja syön lähinnä keitettyä ja höyrytettyä ruokaa, jos sitä on jotenkin tarvinut valmistaa... Kenties voisin alkaa pitää tänne pienimuotoista ruokapäiväkirjaa, vai mitä mieltä olette? (:
Toivon saavani tästä haluamiani lopputuloksia, jotta pääsen toteuttamaan asioita, joista olen haaveillut! Niin, ja ehkä se oma aika ei olisi pahitteeksi.
Niin pitkän ajan jälkeen pelkää, että tekee liian hätiköityjä päätöksiä, sellaisia, joita tulee katumaan. Mutta tuntuu, että palataan tähän samaan hetkeen kuukausi toisensa jälkeen. Ja aina minusta tuntuu että olen syyllinen. Puhun siis nyt tästä yli puolitoista vuotta kestäneestä suhteesta. Ystäviäkö? Nyt, mutta entä myöhemmin... Rakastuneet tyttö ja poika? En siitä nyt tiedä.
Tästä elämäntapamuutoksesta saatte varmasti kuulla enemmänkin täällä, toivon että blogi pitää minut ruodussa, satun nimittäin olemaan kovin helposti lupauksiaan itselleen pettävää sorttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti